aikailu
substantiivi
-
toiminta, joka viivästää tai hidastaa jotakin, aikaileminen
Odotin häntä, mutta hänen aikailunsa alkoi ärsyttää minua.
Taivutus
yks. nom. aikailu, yks. gen. aikailun, yks. part. aikailua, yks. ill. aikailuun, mon. gen. aikailujen aikailuiden aikailuitten, mon. part. aikailuja aikailuita, mon. ill. aikailuihin.
Esimerkit
Aikailu voi estää tavoitteiden saavuttamisen.
Liiallinen aikailu haittaa tiimityöskentelyä.
Aikailu voi johtaa huonoon ajanhallintaan.
Hän tunnisti aikailun ongelmaksi ja paransi tapojaan.
Aikailua voi vähentää selkeillä suunnitelmilla.
Etymologia
johdettu verbistä 'aikailla' lisäämällä päätteeksi substantivalisäkkeitä.
Käännökset
englanti |
loitering |
Läheisiä sanoja
aikaerorasitus, aikaihminen, aikailla, aikailu, aikainen, aikaisemmin