airo
substantiivi
-
puinen tai metallinen sauva, jota käytetään veneen tai muun pienen vedenkulkuvälineen ohjaamiseen ja liikuttamiseen
Hän souti venettä vahvasti airojen avulla.
Taivutus
yks. nom. airo, yks. gen. airon, yks. part. airoa, yks. ill. airoon, mon. gen. airojen, mon. part. airoja, mon. ill. airoihin.
Esimerkit
Soutaja tarttui airoon tiukasti.
Airo katkaisi veneen liikkeen.
Hän osti uudet airot veneeseen.
Airon ääni kuului hiljaisessa yössä.
Vanha airo oli tehty tammesta.
Etymologia
Vanha kantasuomalainen sana, joka esiintyy myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä.
baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi) tai germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro aer, karjala ajro, pohjoissaame airu, Ltv airis, ruotsi aara. Englanniksi oar
Käännökset
Slangisanakirja
-
flyyga: airon hankain
Liittyvät sanat
pari (2)Läheisiä sanoja
ainutlaatuisuus, aioli, airedalenterrieri, airo, aironlapa, aironveto