auvo
substantiivi
-
onnea ja iloa tuottava tila tai asia
Heidän elämänsä on puhdasta auvoa.
Taivutus
yks. nom. auvo, yks. gen. auvon, yks. part. auvoa, yks. ill. auvoon, mon. gen. auvojen, mon. part. auvoja, mon. ill. auvoihin.
Esimerkit
Elämä ei aina ole auvoa.
Hänestä tuntui auvolta nousta vuorelle.
He elivät yhdessä auvossa ja rauhassa.
Juhlapäivä meni auvon merkeissä.
Naapurusto kukoisti auvon keskellä.
Etymologia
Alkuperä epäselvä, voi liittyä käsitteeseen 'onnellisuus' tai 'rauha'.
Käännökset
| englanti |
bliss |
Riimisanakirja
auvo rimmaa näiden kanssa:
neuvo, ajoneuvo, moottoriajoneuvo, amfibioajoneuvo, maastoajoneuvo, sotilasajoneuvo, hevosajoneuvo, hälytysajoneuvo, hyötyajoneuvo