elämänkutsumus
substantiivi
-
asia tai tehtävä, johon henkilö tuntee erityistä kutsumusta elämässä
Hänelle musiikki on elämänkutsumus.
Taivutus
yks. nom. elämänkutsumus, yks. gen. elämänkutsumuksen, yks. part. elämänkutsumusta, yks. ill. elämänkutsumukseen, mon. gen. elämänkutsumusten elämänkutsumuksien, mon. part. elämänkutsumuksia, mon. ill. elämänkutsumuksiin.
Esimerkit
Hän löysi elämänkutsumuksensa nuorena.
Elämänkutsumuksen seuraaminen tuo iloa.
Elämänkutsumus voi muuttua ajan myötä.
Hänelle opettaminen on elämänkutsumus.
Musiikki on hänen elämänkutsumuksensa.
Etymologia
Koostuu sanoista 'elämä' ja 'kutsumus'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
elämänkokemus, elämänkoulu, elämänkumppani, elämänkutsumus, elämänkäsitys, elämänlaatu