elegia
substantiivi
-
runomuoto, joka ilmaisee surua, kaipuuta tai haikeutta
Usein elegiasäkeistössä on riimi.
Taivutus
yks. nom. elegia, yks. gen. elegian, yks. part. elegiaa, yks. ill. elegiaan, mon. gen. elegioiden elegioitten elegiain, mon. part. elegioita, mon. ill. elegioihin.
Esimerkit
Elegia on runo
Etymologia
Kreikan sanasta 'elegeia', tarkoittaen surullista tai kaihoisaa runoa.
Käännökset
| englanti |
elegy |
| ranska | élégie (f) |
| saksa | Elegie (f) |
| kreikka | ελεγεία |
| latina | elegīa (f), elegī (m)-p |
| puola | elegia (f) |
| venäjä | эле́гия (f) |
| ruotsi | elegi |
Läheisiä sanoja
elegantisti, elegantti, eleganttius, elegia, eleginen, elegisesti