elinkorko
substantiivi
-
elinaikaiseksi vakuutetuille henkilöille maksettava vuotuinen tulo
Hän elää elinkorolla.
Taivutus
yks. nom. elinkorko, yks. gen. elinkoron, yks. part. elinkorkoa, yks. ill. elinkorkoon, mon. gen. elinkorkojen, mon. part. elinkorkoja, mon. ill. elinkorkoihin.
Esimerkit
Hän sai elinkorkoa testamentista.
Elinkorko turvasi hänen vanhuutensa.
Elinkoron määrä vaihtelee olosuhteiden mukaan.
Elinkorko oli perinnön osa.
Suunnitteli elinkorkonsa käytön.
Etymologia
Koostuu 'elin' ja 'korko', tarkoittaa elinikäistä tulovirtaa.
Käännökset
| englanti |
puhekieltä life annuity (gloss) |
Läheisiä sanoja
elinkelpoisuus, elinkelvoton, elinkelvottomuus, elinkorko, elinkustannukset, elinkustannusindeksi