emiö
substantiivi
-
eläintieteen termi, joka viittaa munasarjaan tai hedelmöittymättömään munasoluun
Tutkija tutkii emiön rakennetta.
Taivutus
yks. nom. emiö, yks. gen. emiön, yks. part. emiötä, yks. ill. emiöön, mon. gen. emiöiden emiöitten, mon. part. emiöitä, mon. ill. emiöihin.
Esimerkit
Kukan emiö oli täynnä energiaa.
Emiö keräsi siitepölyä tuulen mukana.
Hän tutki emiöiden kasvua ja kehitystä.
Emiö oli kasvin keskiössä.
Ilman emiötä ei syntyisi uusia siemeniä.
Käännökset
Riimisanakirja
emiö rimmaa näiden kanssa:
nimiö, suojanimiö, pimiö, ilmiö, jälki-ilmiö, hiusputki-ilmiö, kapillaari-ilmiö, ääri-ilmiö, muoti-ilmiö
Läheisiä sanoja
emissiokurssi, emittoida, emittointi, emiö, emmentaali, emmental