emätila

substantiivi

1. alkuperäinen tai päätalo, johon kuuluu useita rakennuksia, maita tai tiloja

   Hänen perheensä emätila on ollut heidän hallussaan useiden sukupolvien ajan.

Taivutus

yks. nom. emätila, yks. gen. emätilan, yks. part. emätilaa, yks. ill. emätilaan, mon. gen. emätilojen emätilain, mon. part. emätiloja, mon. ill. emätiloihin.

Synonyymisanakirja

emätila

1. kantatila, päärakennus, kantatila.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Isovanhempien omistama emätila oli laaja ja vehreä.
Suuri emätila on jaettu useisiin pienempiin osiin.
Emätila oli keskeinen osa paikallista maataloutta.
Sukutila kehittyi vuosien saatossa merkittäväksi emätilaksi.
Emätilan omistajalla oli suuri vaikutus alueella.

Käännökset

Riimisanakirja

emätila rimmaa näiden kanssa:

märkätila, kylmätila, perätila, hämärätila, lisätila, sisätila, metsätila, hätätila, säätila

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

emäs, emäseurakunta, emäsika, emätila, emätin, emätinhuuhtelu