epäsointu

substantiivi

1. äänten yhdistelmä, joka ei ole musikaalinen tai sopusointuinen

   Säveltäjä käytti tarkoituksella epäsointuja teoksessaan.

Taivutus

yks. nom. epäsointu, yks. gen. epäsoinnun, yks. part. epäsointua, yks. ill. epäsointuun, mon. gen. epäsointujen, mon. part. epäsointuja, mon. ill. epäsointuihin.

Synonyymisanakirja

epäsointu

1. dissonanssi, riitasointu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kappaleen epäsointu häiritsi kuulijoita.
Pianon virittömät kielet loivat epäsointuja.
Hän korvasi soittimen epäsoinnun harjoitellessaan.
Laulajan ääni kantoi mukana epäsoinnun.
Kitara soi epäsoinnun kera keikalla.

Käännökset

Riimisanakirja

epäsointu rimmaa näiden kanssa:

sointu, riitasointu, vokaalisointu, nelisointu, mollisointu, kolmisointu, duurisointu, murtosointu, perussointu, alkusointu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

epäsiveellinen, epäsiveellisesti, epäsiveellisyys, epäsointu, epäsointuinen, epäsointuisesti