epäsuhde

substantiivi

1. tilanne, jossa kaksi asiaa eivät sovi yhteen tai ovat tasapainosta

   Tulojen ja menojen välinen epäsuhde on huomattava.

Taivutus

yks. nom. epäsuhde, yks. gen. epäsuhteen, yks. part. epäsuhdetta, yks. ill. epäsuhteeseen, mon. gen. epäsuhteiden epäsuhteitten, mon. part. epäsuhteita, mon. ill. epäsuhteisiin epäsuhteihin.

Synonyymisanakirja

epäsuhde

1. ristiriita, epätasapaino.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Heidän välillään oli epäsuhde.
Markkinoilla oli epäsuhde kysynnän ja tarjonnan välillä.
Epäsuhde tulotasossa häiritsi perhesuhteita.
Politiikassa ilmeni epäsuhde puolueiden välillä.
Epäsuhde saattaa johtaa ongelmiin tulevaisuudessa.

Käännökset

Riimisanakirja

epäsuhde rimmaa näiden kanssa:

suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

epäsovinnainen, epäsovinnaisesti, epäsovinnaisuus, epäsuhde, epäsuhta, epäsuhtainen