erikoisvaltuus
substantiivi
-
erityinen oikeus tai lupa, joka antaa laillisen mahdollisuuden toimia tietyllä tavalla
Hänellä on erikoisvaltuus päättää sopimuksesta.
Taivutus
yks. nom. erikoisvaltuus, yks. gen. erikoisvaltuuden, yks. part. erikoisvaltuutta, yks. ill. erikoisvaltuuteen, mon. gen. erikoisvaltuuksien, mon. part. erikoisvaltuuksia, mon. ill. erikoisvaltuuksiin.
Esimerkit
Hänellä on erikoisvaltuus toimia tilanteessa.
Erikoisvaltuuksia käytetään turvallisuutta varten.
Erikoisvaltuuksien saaminen vaatii perusteluja.
Komitealla on erikoisvaltuuksia.
Erikoisvaltuuksilla tehtiin päätös.
Käännökset
Läheisiä sanoja
erikoisuus, erikoisvaatimus, erikoisvalmisteinen, erikoisvaltuus, erikokoinen, erikokoisuus