frikatiivi
substantiivi
-
Äänne, joka syntyy kun ilma virtaa kapean aukon läpi äänteiden tuottamiseksi.
Ässä on suomen kielessä yleinen frikatiivi.
-
Hankausäänne
Synonyymisanakirja
frikatiivi
-
frikatiivinen konsonantti, spirantti, hankausäänne, hankausäänne.
Esimerkit
Suomen kielessä frikatiivien määrä on rajallinen.
F-äänne on esimerkki frikatiivista.
Frikatiivin tuottaminen vaatii tietynlaista suun ja kielen asentoa.
Frikatiivit tuottavat kitisevän äänen kun ilma virtaa.
Kielen frikatiivikirjaimet voivat haastaa oppijaa.
Etymologia
Latinan 'fricatio', joka tarkoittaa hankaamista; ääni muodostetaan ilman virratessa ahtaasta aukosta.
Käännökset
| englanti |
fricative |
| ranska | fricative (f) |
| saksa | Frikativ (m), Reibelaut (m) |
| venäjä | фрикативный (m), щелево́й (m) |
| ruotsi | frikativa |
Riimisanakirja
frikatiivi rimmaa näiden kanssa:
datiivi, sedatiivi, negatiivi, värinegatiivi, predikatiivi, indikatiivi, sikkatiivi, ablatiivi, elatiivi, allatiivi
Liittyvät sanat
affrikaattaLäheisiä sanoja
friikki, friisi, friisiläinen, frikadelli, frisbee, friseesalaatti
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä
Mikä on glottaalinen frikatiivi?
Mikä on soinnillinen uvulaarinen frikatiivi?
Mitä tarkoittaa soinnillinen uvulaarinen frikatiivi?