hälytin
substantiivi
-
laite, joka antaa hälytyksen jostain vaarasta
Hälytin soi, kun tuli oli levinnyt.
Taivutus
yks. nom. hälytin, yks. gen. hälyttimen, yks. part. hälytintä, yks. ill. hälyttimeen, mon. gen. hälyttimien hälytinten, mon. part. hälyttimiä, mon. ill. hälyttimiin.
Esimerkit
Palohälytin soi kesken yötä.
Hälytin asennettiin kattoon.
Varkauden sattuessa hälytin laukesi.
Etymologia
muodostuu sanasta 'häly' ja pääte '-tin'
Käännökset
| englanti |
alarm |
Riimisanakirja
hälytin rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Liittyvät sanat
hälytyslaite, suurtehohälytin, voimakasääninen