hakkuukausi

substantiivi

1. aika vuodesta, jolloin hakkuut tehdään

   Hakkuukausi alkaa yleensä syksyllä.

Taivutus

yks. nom. hakkuukausi, yks. gen. hakkuukauden, yks. part. hakkuukautta, yks. ill. hakkuukauteen, mon. gen. hakkuukausien hakkuukautten, mon. part. hakkuukausia, mon. ill. hakkuukausiin.

Synonyymisanakirja

hakkuukausi

1. hakkuuka, hakkuuaika.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hakkuukausi alkaa syksyllä.
Hakkuukauden sääolosuhteet vaihtelevat.
Tämän vuoden hakkuukausi oli erityisen tuottelias.

Käännökset

Riimisanakirja

hakkuukausi rimmaa näiden kanssa:

laskukausi, lukukausi, syyslukukausi, kevätlukukausi, matkailukausi, kilpailukausi, rapukausi, huippukausi, maksukausi, palkanmaksukausi

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

hakkuuarvo, hakkuuikä, hakkuujäte, hakkuukausi, hakkuukertymä, hakkuukielto