halkeilu
substantiivi
-
halkeamien tai rakojen muodostuminen kovan materaalin pintaan
Maalipinnan halkeilu on yleinen ongelma vanhoissa rakennuksissa.
Taivutus
yks. nom. halkeilu, yks. gen. halkeilun, yks. part. halkeilua, yks. ill. halkeiluun, mon. gen. halkeilujen halkeiluiden halkeiluitten, mon. part. halkeiluja halkeiluita, mon. ill. halkeiluihin.
Synonyymisanakirja
halkeilu
-
murtuminen, rikkoutuminen, halki repeäminen, rakoilu, säröily.
Esimerkit
Talven aikana ikkunanpuitteet osoittivat selviä merkkejä halkeilusta.
Halkeilu voi olla merkki huonosta laadusta.
Keramiikka on altis halkeilulle
Käännökset
englanti |
splitting, cracking |
Läheisiä sanoja
halkeaminen, halkeamisreaktio, halkeilla, halkeilu, halki, halkileikkaus