hallimestaruus
substantiivi
-
mestaruus, joka on saavutettu urheilukilpailuissa suljetussa urheiluhallissa
Hän voitti hallimestaruuden painikilpailussa.
Taivutus
yks. nom. hallimestaruus, yks. gen. hallimestaruuden, yks. part. hallimestaruutta, yks. ill. hallimestaruuteen, mon. gen. hallimestaruuksien, mon. part. hallimestaruuksia, mon. ill. hallimestaruuksiin.
Synonyymisanakirja
hallimestaruus
-
sisämestaruus, mestaruuskokonaisuus.
Esimerkit
Joukkue voitti hallimestaruuden toista kertaa.
Hallimestaruus toi heille mainetta ja kunniaa.
He valmistautuvat puolustamaan hallimestaruuttaan.
Käännökset
Riimisanakirja
hallimestaruus rimmaa näiden kanssa:
hataruus, itaruus, mestaruus, viestimestaruus, maailmanmestaruus, suomenmestaruus, piirinmestaruus, ikämiesmestaruus
Läheisiä sanoja
hallikausi, hallikilpailu, hallikisa, hallimestaruus, hallimestaruuskilpailu, hallinnoida