harjake
substantiivi
-
pöydän tai penkin päässä sijaitseva korotus, joka suojaa esineiden putoamiselta
Hän nojasi selkäänsä tuolin harjakeen.
Taivutus
yks. nom. harjake, yks. gen. harjakkeen, yks. part. harjaketta, yks. ill. harjakkeeseen, mon. gen. harjakkeiden harjakkeitten, mon. part. harjakkeita, mon. ill. harjakkeisiin harjakkeihin.
Esimerkit
Takkaharja hänen harjake on erinomainen.
Hän käytti käsikäyttöistä harjake pesuissa.
Harjakkeet täytyy puhdistaa säännöllisesti.
Käännökset
englanti |
A small ridge, crest. |
Läheisiä sanoja
harjakaiset, harjakatto, harjakattoinen, harjake, harjakiharrin, harjakorkeus