harjanne
substantiivi
-
Katon yläosa tai vuoren, maaston korkein kohta
Tuuli puhaltaa voimakkaasti harjanteella.
Taivutus
yks. nom. harjanne, yks. gen. harjanteen, yks. part. harjannetta, yks. ill. harjanteeseen, mon. gen. harjanteiden harjanteitten, mon. part. harjanteita, mon. ill. harjanteisiin harjanteihin.
Esimerkit
Vuoren harjanne erottuu maisemassa.
Kiipeilimme harjannetta pitkin.
Harjanne tarjosi upeat näkymät laaksoon.
Etymologia
Suom. sanasta harja (nousu, selänne) + -nne (johdin)
Käännökset
Liittyvät sanat
harju, ylänne, karho, sorainen, köliLäheisiä sanoja
harjalintu, harjalista, harjaneilikka, harjanne, harjannostajaiset, harjanteinen