heinä
substantiivi
-
viljakasvien kuivattu varsi, jota käytetään rehuna
Heinä on tärkeä osa sekaruokkijoiden ruokavaliota.
Taivutus
yks. nom. heinä, yks. gen. heinän, yks. part. heinää, yks. ill. heinään, mon. gen. heinien heinäin, mon. part. heiniä, mon. ill. heiniin.
Synonyymisanakirja
heinä
-
Parthenium hysterophorus, heinäkasvi, ruoho, Agropyron subsecundum, Nolina microcarpa.
Esimerkit
Heinä tuoksui voimakkaasti kesäiltana.
Laitumen lehmä söi tyytyväisenä heinää.
Kesän heinä oli tänä vuonna erityisen runsaasatoa.
Naapurit riensivät koteihinsa ja pian he tulivat heinähankojen, talikkojen ja muiden sellaisten aseitten kera ajamaan kissoja
Mutta tässä on alituinen taistelu hyödyn näkökannan kanssa, täytyy ajatella, että kannattavaisuuden puolesta porkkanapenkkiin ei oikeastaan saisi tuhlata aikaa, erittäinkin kun pitäisi saada heinät tehdyiksi ja talossa on kiireet
Se merkitsee, että vouti on tullut omalta puoleltaan ja valmistuu hänkin hevosta valjastamaan heinäreen eteen
Etymologia
Lainasana, joka juontaa juurensa germaanisesta sanasta; vanhassa englannissa 'hæg' tarkoittaa heinää.
seinä, baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro hein (ruoho), karjala hejnü, pohjoissaame suoidni, liettua sienas. Englanniksi hay
Käännökset
| englanti |
bastard feverfew bearded wheatgrass bear grass bunch grass, bunchgrass |
Slangisanakirja
-
heinähattu: maalainen : Tos taas tulee heinähattuja junallinen.
Riimisanakirja
heinä rimmaa näiden kanssa:
apilaheinä, suolaheinä, kuivaheinä, raiheinä, puhveliheinä, nurmiheinä, siniheinä, vesiheinä, maarianheinä
Liittyvät sanat
karhe, ruko, luoko, steppi (2), kuloheinä