helinä
substantiivi
-
ääni, joka kuulostaa heikolta tai hienolta, kuten kellon tai kulkusen ääni
Kulkusten helinä kuuluu kauas.
Taivutus
yks. nom. helinä, yks. gen. helinän, yks. part. helinää, yks. ill. helinään, mon. gen. helinöiden helinöitten helinäin, mon. part. helinöitä, mon. ill. helinöihin.
Synonyymisanakirja
helinä
-
kalske, räminä, kolina, kalina, kalskahdus, kilinä, rätinä, kilahtelu.
Esimerkit
Korujen helinä kuului oven takaa.
Tuulikellon helinä rauhoitti mielen.
Aamun hiljaisuudessa kuului vain leijonan helinä.
Etymologia
Johdettu verbistä 'helistä', joka tarkoittaa ääntä, joka syntyy esineiden kilisemisestä.
Käännökset
Liittyvät sanat
helke, helske, tiukuLäheisiä sanoja
helikopterikenttä, helikopterikuljetus, helikopterilentäjä, helinä, heliosentrinen, heliotrooppi