hihkaisu
substantiivi
-
äkillinen, yllättynyt tai innostunut huuto
Hänen hihkaisunsa sai kaikkien päät kääntymään.
Taivutus
yks. nom. hihkaisu, yks. gen. hihkaisun, yks. part. hihkaisua, yks. ill. hihkaisuun, mon. gen. hihkaisujen hihkaisuiden hihkaisuitten, mon. part. hihkaisuja hihkaisuita, mon. ill. hihkaisuihin.
Esimerkit
Pelin aikana kuului innostunut hihkaisu katsomosta.
Hihkaisut täyttivät huoneen
Etymologia
Johdettu verbistä 'hihkaista'
Käännökset