historiatiede
substantiivi
-
tiede, joka tutkii menneisyyttä ja sen tapahtumia
Hän opiskelee historiatiedettä.
Taivutus
yks. nom. historiatiede, yks. gen. historiatieteen, yks. part. historiatiedettä, yks. ill. historiatieteeseen, mon. gen. historiatieteiden historiatieteitten, mon. part. historiatieteitä, mon. ill. historiatieteisiin historiatieteihin.
Esimerkit
Historiatiede tutkii menneisyyden ilmiöitä.
Hän valitsi yliopistossa historiatieteen pääaineekseen.
Historiatiede on laaja ja kattava ala.
Etymologia
Alkuperä: Yhdistelmä 'historia' ja 'tiede', viittaa tieteenalaan, joka tutkii historiaa.
Käännökset
Riimisanakirja
historiatiede rimmaa näiden kanssa:
rajatiede, salatiede, ilmatiede, kansatiede, liikuntatiede, yhteiskuntatiede, sotatiede
Liittyvät sanat
historiaLäheisiä sanoja
historiantutkimus, historianvastainen, historiateos, historiatiede, historiikki, historioida