hiutuma
substantiivi
-
aineen murentuma tai hiutaleiksi putoaminen
Hiutuma tarkoittaa materiaalin halkeilua tai murenemista.
Taivutus
yks. nom. hiutuma, yks. gen. hiutuman, yks. part. hiutumaa, yks. ill. hiutumaan, mon. gen. hiutumien hiutumain, mon. part. hiutumia, mon. ill. hiutumiin.
Esimerkit
Lunta alkoi sataa hiljaisina hiutumina.
Hänen hiuksistaan irtosi vaaleita hiutumia.
Hiutuma katosi ilmaan ennen kuin kosketti maata.
Etymologia
Johdettu sanasta 'hiutua'
Käännökset
Riimisanakirja
hiutuma rimmaa näiden kanssa:
kolhiutuma, kalkkiutuma, lukkiutuma, pussiutuma
Läheisiä sanoja
hiutale, hiutaleinen, hiutua, hiutuma, HIV, HIV-infektio