hoilotus
substantiivi
-
äänekäs, usein epävireinen laulu tai huuto
Keskellä yötä kuului äkkiä hoilotusta.
Taivutus
yks. nom. hoilotus, yks. gen. hoilotuksen, yks. part. hoilotusta, yks. ill. hoilotukseen, mon. gen. hoilotusten hoilotuksien, mon. part. hoilotuksia, mon. ill. hoilotuksiin.
Esimerkit
Pian alkoi yhteinen hoilotus.
Konsertissa hoilotus kantautui lavalle.
Naapurit valittivat myöhäisestä hoilotuksesta.
Kun hänet näki maalla, esimerkiksi vain jollakin niityllä, osasi hän siinäkin elää omaa täyteläistä elämäänsä: linnun piiperrys - hän herkistää korviansa, paimentytön hoilotus - sen melodia on ainiaaksi painunut hänen mieleensä
Käännökset
Läheisiä sanoja
hoikkuus, hoilata, hoilottaa, hoilotus, hoiperrella, hoipertelu