honkkeli
substantiivi
-
hölmö, kömpelö tai hieman hölmöilty henkilö
Hän on ihan honkkeli – unohti taas avaimensa kotiin.
Taivutus
yks. nom. honkkeli, yks. gen. honkkelin, yks. part. honkkelia, yks. ill. honkkeliin, mon. gen. honkkelien honkkeleiden honkkeleitten, mon. part. honkkeleja honkkeleita, mon. ill. honkkeleihin.
Esimerkit
Hän oli pitkä ja honkkeli kuin honka.
Kaveri on varsinainen honkkeli.
Tuolla hän honkkeli pomppi.
Käännökset
Slangisanakirja
-
onni / tuuri : Ripalla kävi vaan huono honkkeli; se sattu jäämään kii.
Läheisiä sanoja
honkainen, honkalauta, honkapuu, honkkeli, honoris causa, honottaa