huilu
substantiivi
-
puhallettava soitin
Soitin huilua koko illan.
Taivutus
yks. nom. huilu, yks. gen. huilun, yks. part. huilua, yks. ill. huiluun, mon. gen. huilujen, mon. part. huiluja, mon. ill. huiluihin.
Esimerkit
Hän soitti kauniisti huilua.
Huilun ääni on rauhoittava.
Hän opetteli soittamaan huilua lapsena.
Etymologia
Lainattu ruotsista (flöjt).
Käännökset
Riimisanakirja
huilu rimmaa näiden kanssa:
nokkahuilu, poikkihuilu, panhuilu, paimenhuilu, pikkolohuilu, huhuilu, pikkuhuilu, touhuilu
Liittyvät sanat
pikkolo, heleästi, nokkahuilu, pikkolohuilu, korkeaääninenLäheisiä sanoja
huilata, huilia, huilisti, huilu, huilumainen, huilunsoittaja