hummeri
substantiivi
-
eräs äyriäinen, jolla on pitkät tuntosarvet ja suuret saksirapuset
Hän tilasi ravintolasta hummerin.
Taivutus
yks. nom. hummeri, yks. gen. hummerin, yks. part. hummeria, yks. ill. hummeriin, mon. gen. hummerien hummereiden hummereitten, mon. part. hummereja hummereita, mon. ill. hummereihin.
Esimerkit
Illallisella tarjoiltiin herkullista hummeria.
Hummeri kuuluu kalliimpien ruokien joukkoon.
Hän valitsi ravintolassa tuoreen hummerin.
Etymologia
Siirtolaina ruotsin sanasta 'humra', viittaa merieläimeen.
Käännökset