hyvänpäiväntuttu

substantiivi

1. henkilö, jonka kanssa tervehtii mutta ei ole läheinen

   Hän on vain hyvänpäiväntuttu, emme juurikaan juttele.

Taivutus

yks. nom. hyvänpäiväntuttu, yks. gen. hyvänpäiväntutun, yks. part. hyvänpäiväntuttua, yks. ill. hyvänpäiväntuttuun, mon. gen. hyvänpäiväntuttujen, mon. part. hyvänpäiväntuttuja, mon. ill. hyvänpäiväntuttuihin.

Synonyymisanakirja

hyvänpäiväntuttu

1. pintakosketus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän on vain hyvänpäiväntuttu työtoveri.
En tunne häntä hyvin

Käännökset

Riimisanakirja

hyvänpäiväntuttu rimmaa näiden kanssa:

tuttu, perhetuttu, puolituttu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

hyvänmiehenlisä, hyvännäköinen, hyvänolontunne, hyvänpäiväntuttu, hyvänsuopa, hyvänsuopuus