imarre
substantiivi
-
rikkakasvi, joka esiintyy etupäässä puutarhoissa ja viljelymailla
Pihallamme kasvaa valtavasti imarretta.
Taivutus
yks. nom. imarre, yks. gen. imarteen, yks. part. imarretta, yks. ill. imarteeseen, mon. gen. imarteiden imarteitten, mon. part. imarteita, mon. ill. imarteisiin imarteihin.
Esimerkit
Imarre häntä hänellä on kaunis hymy.
Hän antoi imartelevan lausunnon esiintyjän suorituksesta.
Vastaanotin imarretta häkeltyneenä.
Etymologia
Alkuperä sanalle: liittyy vanhempaan suomen kielen sanastoon, jossa on merkityksiä viehättämiseen
Käännökset
| englanti |
Short of kallioimarre, Polypodium vulgare. With a modifier, used in the names of several similar-looking fern ferns of various genus genera. |
Slangisanakirja
-
nuoleskelee: imarrella, olla mieliksi : Sitä täytyy aina nuoleskella ennenku se suostuu.
Liittyvät sanat
korpi-imarreLäheisiä sanoja
imagonrakentaja, imaista, imaisu, imarre, imarrella, imartelu