indikatiivi

substantiivi

  1. väitteen ilmaisemiseen

    Indikatiivi on yksi suomen kielen moduksista.
Taivutus

yks. nom. indikatiivi, yks. gen. indikatiivin, yks. part. indikatiivia, yks. ill. indikatiiviin, mon. gen. indikatiivien, mon. part. indikatiiveja, mon. ill. indikatiiveihin.

Synonyymisanakirja

indikatiivi

  1. tositapa, yleismodus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän käytti indikatiivimuotoa keskustelussa.
Indikatiivin käyttö on suoraa ja selkeää.
Verbistä riippuen indikatiivimuoto voi vaihdella.
Indikatiivin käyttö on yleistä muodollisessa kirjoittamisessa.
Indikatiivimuoto ilmentää yleensä faktoja.

Etymologia

Lainattu ruotsin sanasta 'indikativ', joka pohjautuu latinan sanasta 'indicativus', tarkoittaen osoittavaa.

Riimisanakirja

indikatiivi rimmaa näiden kanssa:

datiivi, sedatiivi, negatiivi, värinegatiivi, predikatiivi, sikkatiivi, ablatiivi, elatiivi, allatiivi

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

indikatiivinen, tositapa, modus

Läheisiä sanoja

indiisi, indikaatio, indikaattori, indikatiivi, indikoida, indisio

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro