ininä
substantiivi
-
ääni, joka on hiljainen ja korkea tai pitkäkestoinen
Vauvan ininä herätti minut yöllä.
Taivutus
yks. nom. ininä, yks. gen. ininän, yks. part. ininää, yks. ill. ininään, mon. gen. ininöiden ininöitten ininäin, mon. part. ininöitä, mon. ill. ininöihin.
Esimerkit
Ininä kuului hyönteisistä myöhään illalla.
Jatkuva ininä häiritsi hänen keskittymistään.
Korvissa tuntui ininää koko yön ajan.
Käännökset
Läheisiä sanoja
inhottavasti, inhottavuus, inhotus, ininä, inistä, initiaatio