irtain

adjektiivi

  1. sellainen, joka voidaan erottaa kokonaisuudesta; irtaimisto

    Kokoelma sisältää myös irtonaisia lehtiä.
Taivutus

yks. nom. irtain, yks. gen. irtaimen, yks. part. irtainta, yks. ill. irtaimeen, mon. gen. irtaimien irtainten, mon. part. irtaimia, mon. ill. irtaimiin.

Synonyymisanakirja

irtain

  1. henkilökohtainen irtaimisto, irtain esine.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Jokainen irtain esine inventoitiin.
Irtain omaisuus on helposti siirrettävissä.
Hänen irtain omaisuutensa löytyi autotallista.

Etymologia

Johtuu verbistä 'irta' tarkoittaen irtonaista tai liikkuvaa.

baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat Ltv erts. Englanniksi loose, relaxed

Riimisanakirja

irtain rimmaa näiden kanssa:

tain, kautta rantain, suuntain, luotain, radioluotain, avaruusluotain, syvyysluotain, kaikuluotain, kuuluotain, sääluotain

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

muinaisesine, irtaimisto, tarpeistoesine, hiekka, irtonainen

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro