itseopiskelija
substantiivi
-
henkilö, joka opiskelee itsenäisesti ilman opettajaa
Olen itseopiskelija, ja se sopii minulle hyvin.
Taivutus
yks. nom. itseopiskelija, yks. gen. itseopiskelijan, yks. part. itseopiskelijaa, yks. ill. itseopiskelijaan, mon. gen. itseopiskelijoiden itseopiskelijoitten itseopiskelijain, mon. part. itseopiskelijoita, mon. ill. itseopiskelijoihin.
Esimerkit
Hän on ahkera itseopiskelija.
Itseopiskelija tarvitsee paljon itsekuria.
Itseopiskelijana voit edetä omaan tahtiin.
Etymologia
Alun perin yhdyssana: 'itse' + 'opiskelija'.
Käännökset
Riimisanakirja
itseopiskelija rimmaa näiden kanssa:
jakelija, kuljeskelija, nuoleskelija, pureskelija, opiskelija, jatko-opiskelija, iltaopiskelija, taideopiskelija, miesopiskelija
Läheisiä sanoja
itseohjautuva, itseoikaisu, itseoikeutettu, itseopiskelija, itseopiskelu, itseoppinut