juurevuus
substantiivi
-
Oleminen tai pysyminen alkuperäisen, luontaisen tai perinteisen kaltaisena
Arvostan hänen puheensa juurevuutta.
Taivutus
yks. nom. juurevuus, yks. gen. juurevuuden, yks. part. juurevuutta, yks. ill. juurevuuteen, mon. gen. juurevuuksien, mon. part. juurevuuksia, mon. ill. juurevuuksiin.
Esimerkit
Juurevuus näkyi hänen käytöksestään.
Kaupungin juurevuus viehätti matkailijoita.
Juurevuus on luonteenpiirre
Käännökset
Läheisiä sanoja
juureton, juurettomuus, juureva, juurevuus, juuri, juuria