jörrikkä
substantiivi
-
itsepäinen, tyhmä tai taitamaton henkilö
Hän käyttäytyi kuin jörrikkä koko päivän.
Taivutus
yks. nom. jörrikkä, yks. gen. jörrikän, yks. part. jörrikkää, yks. ill. jörrikkään, mon. gen. jörriköiden jörriköitten jörrikköjen jörrikkäin, mon. part. jörriköitä jörrikköjä, mon. ill. jörrikköihin jörriköihin.
Esimerkit
Hän on oikea jörrikkä
Etymologia
Johdettu sanasta 'jörri', joka kuvaa juroa tai epäsosiaalista henkilöä.
Käännökset
Riimisanakirja
jörrikkä rimmaa näiden kanssa:
elikkä, köllikkä, imikkä, helmikkä, nuokkuhelmikkä, mesikkä, jässikkä, jössikkä, räätikkä
Läheisiä sanoja
jäävuorisalaatti, jäävätä, jököttää, jörrikkä, jörö, jöröjukka