kaari

substantiivi

  1. jousen tai viivan kaltainen elementti, joka on taivutettu kaarevaksi, erityisesti puolipyöreäksi

    Talon portin kaari on metallia.
Taivutus

yks. nom. kaari, yks. gen. kaaren, yks. part. kaarta, yks. ill. kaareen, mon. gen. kaarten kaarien, mon. part. kaaria, mon. ill. kaariin.

Synonyymisanakirja

kaari

  1. holvi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Näin kaaren taivaalla sateen jälkeen.
Rakennuksen kaari on vaikuttava.
Caesar voitti Gallian kaaren alla.

Kaunis, aivan hiuskarvalleen säännöllinen kaari, usein syrjäiselle katsojalle näkyvä, mutta ei milloinkaan sille itselleen, jota lennätetään

Etymologia

Alkuperä tulee ruotsin sanasta 'karl', joka tarkoittaa kaarta tai jousipyssyä.

kangari, suomalais-ugrilainen kantakieli kanga; sukulaissanat viro kaar, karjala kuari, pohjoissaame kuongar. Englanniksi arc, bow

Slangisanakirja

  • heidari: kaarilyönti

Riimisanakirja

kaari rimmaa näiden kanssa:

maakaari, kauppakaari, turvakaari, tukikaari, puolikaari, moukarikaari, holvikaari, sillankaari, sateenkaari

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

kaari-ikkuna, pokasaha, kaartuma, jousenkaari, jousenjänne

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro