kaarne
substantiivi
-
harakka, korppi; joissain yhteyksissä myös muita suuria mustia lintuja, erityisesti variksia
Kaarne lentää korkealla taivaalla.
Taivutus
yks. nom. kaarne, yks. gen. kaarneen, yks. part. kaarnetta, yks. ill. kaarneeseen, mon. gen. kaarneiden kaarneitten, mon. part. kaarneita, mon. ill. kaarneisiin kaarneihin.
Esimerkit
Kaarne lensi taivaalla raskain siivin.
Musta kaarne tuijotti puusta alas.
Kaarneiden laulu oli matalaa ja syvää.
Etymologia
Sanalla on vanha alkuperä ja se tarkoittaa varista tai korppia.
kantaurali kürne; sukulaissanat viro kaaren. Englanniksi raven
Käännökset
| englanti |
meat puhekieltä raven |
Riimisanakirja
kaarne rimmaa näiden kanssa:
herne, tarhaherne, sokeriherne, vesiherne, kahviherne, kikherne, kurjenherne, hiirenherne, ydinherne
Läheisiä sanoja
kaarnakuoriainen, kaarnalaiva, kaarnavene, kaarne, kaarnikka, kaarnoittua