kaarto
substantiivi
-
suunnan tai sijainnin muutos kaartavan liikkeen seurauksena
Kone teki kaarron ennen laskeutumistaan.
Taivutus
yks. nom. kaarto, yks. gen. kaarron, yks. part. kaartoa, yks. ill. kaartoon, mon. gen. kaartojen, mon. part. kaartoja, mon. ill. kaartoihin.
Esimerkit
Linnun kaarto oli sulavaa ja ennakoitua.
Kaarto ylätaivaalla oli kohokohta näytöksessä.
Taiteilija vangitsi kaarron kankaalle.
Etymologia
kaari; sukulaissanat viro kaard. Englanniksi curve
Käännökset
Riimisanakirja
kaarto rimmaa näiden kanssa:
saarto, kauppasaarto, merisaarto, laivastosaarto, taloussaarto, hakusaarto
Läheisiä sanoja
kaartelu, kaarti, kaartilainen, kaarto, kaartoliike, kaartua