kadotus
substantiivi
-
henkilö, asia tai tilanne, joka on tuhottu tai tuhoutunut
Hän katui tekemisiään, mutta oli jo liian myöhäistä, hän oli jo tiellä kadotukseen.
Taivutus
yks. nom. kadotus, yks. gen. kadotuksen, yks. part. kadotusta, yks. ill. kadotukseen, mon. gen. kadotusten kadotuksien, mon. part. kadotuksia, mon. ill. kadotuksiin.
Synonyymisanakirja
kadotus
-
helvetti, horna, manala, tuonela, hornan kuilu, iankaikkinen kadotus.
Etymologia
Johdos saksalaisesta 'kadeut', joka tarkoittaa kadottamista tai pahaan paikkaan joutumista.
Käännökset
| englanti |
damnation perdition |
| saksa | Verdammnis (f), ewige Verdammnis (f) |
| italia | dannazione (f) |
| unkari | örök kárhozat |
| venäjä | прокля́тие |
| ruotsi | evig fördömelse |
Sitaatit
"Myöskään Vapaa-ajattelijan osa ei ole sen suloisempi kuin äskettäin Gazassa murjottujen ihmisten, joilla ei ole enää silmiä, käsivarsia tai jalkojaan, jos Vapaa-ajattelija ei käänny ja usko Jeesukseen Kristukseen. Kristillisen uskon mukaan "Vapaa-ajattelijan" kohtalo on iankaikkinen kadotus; "Vapaa-ajattelija" ei ole vapaa, vaan nyt hän on Paholaisen ja hänen pahojen henkiensä orja ja kätyri."
Liittyvät sanat
iäinen, iankaikkinen, helvetti, kuolemaLäheisiä sanoja
kadoksissa, kadota, kadottaa, kadotus, kadunkulma, kadunkulmaus