kaiku
substantiivi
-
ääni, joka heijastuu takaisin pinnasta ja kuullaan uudelleen
Voit kuulla kaikun, jos huudat vuoren laella.
Taivutus
yks. nom. kaiku, yks. gen. kaiun, yks. part. kaikua, yks. ill. kaikuun, mon. gen. kaikujen, mon. part. kaikuja, mon. ill. kaikuihin.
Esimerkit
Vuoren kaiku vastasi huutoomme.
Huoneessa oli voimakas kaiku.
Laulu kantautui kaikuineen koko saliin.
Etymologia
Alun perin kantasuomesta, liittyy käsitteeseen äänen toistumisesta.
Käännökset
| englanti |
re-echo replication, sound reflection echo |
| ranska | echo (m), réflexion (f), répercussion (f), écho (m) |
| saksa | Hall (m), Nachhall (m), Widerhall (m), Widerklang (m), Nachhallen, Widerschallen, Zurückschallen, Widerschein (m), Zurückwerfen, Zurückstrahlen, Zurückwurf (m), Widerspiegelung (f), Nachwirkung (f), Echo |
| venäjä | отраже́ние, ревербера́ция (f), о́тзвук (m), э́хо, отголо́сок (m) |
| hollanti | weerkaatsing, repercussie |
| kreikka | ηχώ (f) |
| unkari | visszhang |
| italia | eco (f) |
| latina | imāgo vox vōcis (f) |
| puola | echo |
| romania | ecou |
| ruotsi | eko, genljud |
Sanonnat
"Liitto limppihin litistä, pistä kaiku kainalohin, pellon höystöksi levitä."
Liittyvät sanat
radiologia, santarmi, kuvantaa, kiiriä, kartoitinLäheisiä sanoja
kaikkivoipa, kaikkivoipuus, kaikota, kaiku, kaikua, kaikuisa