kaisla
substantiivi
-
pituudeltaan suurista ruohoista saatava kuitu
Kaisla on luonnostaan vahva ja joustava materiaali.
Taivutus
yks. nom. kaisla, yks. gen. kaislan, yks. part. kaislaa, yks. ill. kaislaan, mon. gen. kaislojen kaislain, mon. part. kaisloja, mon. ill. kaisloihin.
Esimerkit
Kaisla kasvaa tiheänä järven rannalla.
Kaislat heiluvat tuulessa lempeästi.
Hän keräsi kaisloja punontatöitä varten.
Etymologia
Lainasana muinaisruotsista
gaisla, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat ON geisl (tikku, keppi). Englanniksi reed
Käännökset
| englanti |
reed |
Liittyvät sanat
järvikaisla, merikaisla, papyruskaisla, majaLäheisiä sanoja
kairaus, kairausnäyte, kairausputki, kaisla, kaislamatto, kaislikko