kaksinkamppailu
substantiivi
-
taistelu tai kilpailu kahden henkilön välillä
He järjestivät kaksinkamppailun.
Taivutus
yks. nom. kaksinkamppailu, yks. gen. kaksinkamppailun, yks. part. kaksinkamppailua, yks. ill. kaksinkamppailuun, mon. gen. kaksinkamppailujen kaksinkamppailuiden kaksinkamppailuitten, mon. part. kaksinkamppailuja kaksinkamppailuita, mon. ill. kaksinkamppailuihin.
Esimerkit
Ottelu oli tiukka kaksinkamppailu.
Jääkiekossa nähtiin jännittävä kaksinkamppailu.
Hän valmistautui kaksinkamppailuun.
Etymologia
'kaksi' + 'kamppailu,' tarkoittaen kahden osapuolen välistä kamppailua.
Käännökset
Riimisanakirja
kaksinkamppailu rimmaa näiden kanssa:
reippailu, hiippailu, kamppailu, valtakamppailu, kuolinkamppailu, shoppailu
Läheisiä sanoja
kaksineuvoinen, kaksineuvoisuus, kaksiniitinen, kaksinkamppailu, kaksinkertainen, kaksinkertaisesti