kalkatus
substantiivi
-
ääni, joka syntyy kun jotain kalkatetaan
Kuulin kovaäänisen kalkatuksen.
Taivutus
yks. nom. kalkatus, yks. gen. kalkatuksen, yks. part. kalkatusta, yks. ill. kalkatukseen, mon. gen. kalkatusten kalkatuksien, mon. part. kalkatuksia, mon. ill. kalkatuksiin.
Esimerkit
Kalkatus kuului aamuvarhain navetasta.
Seinäkello piti tasaista kalkatusta.
Hän heräsi epäilyttävään kalkatukseen yöllä.
Etymologia
Johdettu verbistä 'kalkattaa', tarkoittaa kalkattavaa ääntä.
Käännökset
Liittyvät sanat
kalinaLäheisiä sanoja
kaljuuntua, kaljuus, kalkattaa, kalkatus, kalke, kalkeeripaperi