kallionjärkäle
substantiivi
-
suuri kivenpala, joka on osa kalliota
Kallionjärkäle putoamassa alas.
Taivutus
yks. nom. kallionjärkäle, yks. gen. kallionjärkäleen, yks. part. kallionjärkälettä, yks. ill. kallionjärkäleeseen, mon. gen. kallionjärkäleiden kallionjärkäleitten, mon. part. kallionjärkäleitä, mon. ill. kallionjärkäleisiin kallionjärkäleihin.
Esimerkit
Naapuri omistaa suuren kallionjärkäleen pihallaan.
Kallionjärkäleen päältä näkee kauas.
Lapset leikkivät piilosta kallionjärkäleen ympärillä.
Etymologia
Kallionjärkäle koostuu sanoista 'kallio' ja 'järkäle', tarkoittaen suurta kivenjärkälettä, usein osa kalliota.
Käännökset
englanti |
A boulder. |
Läheisiä sanoja
kalliomaalaus, kalliomaasto, kallionhalkeama, kallionjärkäle, kallionkieleke, kallionkolo