kallionkieleke
substantiivi
-
kallion osa, joka ulottuu ulos seinämästä
Kallionkieleke tarjosi ihanteellisen näköalapaikan.
Taivutus
yks. nom. kallionkieleke, yks. gen. kallionkielekkeen, yks. part. kallionkielekettä, yks. ill. kallionkielekkeeseen, mon. gen. kallionkielekkeiden kallionkielekkeitten, mon. part. kallionkielekkeitä, mon. ill. kallionkielekkeisiin kallionkielekkeihin.
Esimerkit
Kalliokielekkeeltä avautui huikaiseva maisema.
Patikoijat pysähtyivät lepäämään kallionkielekkeelle.
Linnut pesivät kallionkielekkeellä.
Etymologia
Kallionkieleke koostuu sanoista 'kallio' ja 'kieleke', viitaten ulkonevaan tai törröttävään kallion osaan.
Käännökset
| englanti |
ledge, shelf |
| saksa | Sims (m), Band, Felsband, Felsvorsprung (m), Vorsprung (m), Kante (f), Platte (f), Felsplatt (f), Stufe (f), Überhang (m), Rücken (m) |
| italia | cengia (f), stralpo (m) |
| venäjä | вы́ступ (m), усту́п (m), край (m) |
Läheisiä sanoja
kalliomaasto, kallionhalkeama, kallionjärkäle, kallionkieleke, kallionkolo, kallionlaki