kamee
substantiivi
-
pieni kohokuva tai koru, jossa on profiili tai kohtaus
Riipus on valmistettu kameeta käyttäen.
Taivutus
yks. nom. kamee, yks. gen. kameen, yks. part. kameeta, yks. ill. kameehen kameeseen, mon. gen. kameiden kameitten, mon. part. kameita, mon. ill. kameihin kameisiin.
Esimerkit
Hänellä oli upea kamee riipus kaulassaan.
Kamee on usein kaiverrettu korukivi.
Vanha kamee oli perintöaarre isoäidiltään.
Kameet ovat suosittuja antiikkikokoelmissa.
Hän löysi kirpputorilta kauniin kamee-rintaneulan.
Etymologia
Ranskan sanasta camaïeu, joka viittaa veistettyyn koristeeseen.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kambri, kambrikausi, kambrinen, kamee, kameekoru, kameleontti