kanapee
substantiivi
-
pieni sohva tai nojatuoli
Hän nojautui tyytyväisenä kanapeeseen.
Taivutus
yks. nom. kanapee, yks. gen. kanapeen, yks. part. kanapeeta, yks. ill. kanapeehen, mon. gen. kanapeiden kanapeitten, mon. part. kanapeita, mon. ill. kanapeihin.
Esimerkit
Juhliin tilattiin herkullisia kanapeita.
Ravintola tarjoili erilaisia kanapee-annoksia alkupalaksi.
Kanapeet ovat suosittuja cocktailtilaisuuksissa.
Hän valmisteli kanapeet juhlapöytään.
Ensimmäinen maistoi lohitäytteistä kanapeeta.
Etymologia
Ranskan sanasta canapé, joka tarkoittaa 'sohvaa'.
Käännökset
Läheisiä sanoja
kananrehu, kananruoka, kanaparvi, kanapee, kanarialintu, kanarianhelpi