kankku

substantiivi

1. hankala tai kankea ihminen

   Hän on vähän kankku tanssiessaan.

Taivutus

yks. nom. kankku, yks. gen. kankun, yks. part. kankkua, yks. ill. kankkuun, mon. gen. kankkujen, mon. part. kankkuja, mon. ill. kankkuihin.

Synonyymisanakirja

kankku

1. pakara.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Hän istui kivikoville kankuilleen koko päivän.
Kankkuja särki pitkän pyöräretken jälkeen.
Raskas kantamus väsytti hänen kankkunsa.

Käännökset

Slangisanakirja

• kankkunen: krapula

Riimisanakirja

kankku rimmaa näiden kanssa:

lankku, lattialankku, poikkilankku, ponnistuslankku, juoksulankku, mankku

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

kankikuolaimet, kankipalmikko, kankiteräs, kankku, kankkunen, kankuri