kannonpää
substantiivi
-
kannotun puun osa joka jää maan pinnalle
Hän istui kannonpäällä.
Taivutus
yks. nom. kannonpää, yks. gen. kannonpään, yks. part. kannonpäätä, yks. ill. kannonpäähän, mon. gen. kannonpäiden kannonpäitten, mon. part. kannonpäitä, mon. ill. kannonpäihin.
Esimerkit
Hän istui kannonpäällä miettien tulevaa.
Kannonpäälle oli asetettu kukka.
Lapsi hyppäsi kannonpäältä maahan.
Käännökset
Riimisanakirja
kannonpää rimmaa näiden kanssa:
langanpää, pojanpää, kalanpää, sillanpää, kananpää, rinnanpää, köydenpää, perheenpää, tiilenpää, nuolenpää
Läheisiä sanoja
kannoilta, kannokko, kannokkoinen, kannonpää, kannu, kannuittain