kansanmeno
substantiivi
-
kansan perinteinen tapa tai tottumus
Juhannustaikoja voidaan pitää suomalaisena kansanmenona.
Taivutus
yks. nom. kansanmeno, yks. gen. kansanmenon, yks. part. kansanmenoa, yks. ill. kansanmenoon, mon. gen. kansanmenojen, mon. part. kansanmenoja, mon. ill. kansanmenoihin.
Esimerkit
Häät olivat perinteinen kansanmeno.
Kansanmenoihin osallistuminen vaatii joskus matkustamista.
Festivaalit ovat tunnettuja kansanmenoja.
Etymologia
Koostuu sanoista 'kansa' ja 'meno'.
Käännökset
Riimisanakirja
kansanmeno rimmaa näiden kanssa:
nukkumaanmeno, sijoiltaanmeno, rahanmeno
Läheisiä sanoja
kansanluonne, kansanlääke, kansanlääkintä, kansanmeno, kansanmies, kansanmurha